29.2.2024

Emeritusprofessori Timo Strandberg tutkii biologisen vanhenemisen mekanismeja ja etsii keinoja, joilla sitä voitaisiin hidastaa. Osa ihmisistä laihtuu ja haurastuu vanhemmiten — miten pysyisimme toimintakykyisinä mahdollisimman pitkään?

Ikä on vain numero, sanotaan. Tätä mieltä on myös sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri, geriatrian emeritusprofessori Timo Strandberg. Hänen mukaansa meidän olisi aika muuttaa ajattelutapaamme.

”Ei pidä juuttua tuijottamaan henkilön kronologista eli kalenterin perusteella laskettua ikää niin kuin nykyisin jatkuvasti tehdään”, Strandberg sanoo.

Saatetaan esimerkiksi pohtia, onko 80-vuotias liian vanha presidentiksi. Kalenteri-ikä ei kuitenkaan kerro ihmisen toimintakyvystä. Yksilölliset erot ovat valtavia. Syksyllä 96-vuotiaana kuollut tanssinopettaja Aira Samulin säilyi aktiivisena loppuun saakka ja tanssi vielä viikkoa ennen kuolemaansa Macarenaa. Maailmankuulu neurokirurgi Juha Hernesniemi ei 68 vuotta täytettyään voinut enää jatkaa työtään Suomessa, joten hän lähti maailmalle leikkaamaan.

”Kronologinen ikä ei ole ratkaiseva, vaan biologinen ikä”, Strandberg toteaa.

Biologinen ikä kuvaa elimistön toimintakykyä. Vanheneminen aiheuttaa biologisia muutoksia esimerkiksi kehon aineenvaihdunnassa sekä aistien ja hermoston toiminnassa. Osalla ihmisistä nämä muutokset tapahtuvat nopeammin, osalla hitaammin. Muutoksia voidaan mitata esimerkiksi epigeneettisin menetelmin tai aineenvaihduntatuotteita tutkimalla. Hyväkuntoinen henkilö voi olla biologiselta iältään yli kymmenen vuotta nuorempi kuin kronologiselta iältään.

Vetreät ja aktiiviset vanhukset

Strandberg on tutkinut vanhenemista yli 40 vuoden ajan. Tuona aikana on tapahtunut iso muutos suomalaisten elinajassa ja ikääntyvien toimintakyvyssä. Vielä 1980-luvulla oli melko tavallista, että miehet kuolivat 50-60-vuotiaana sydänkohtaukseen.

”Siksi 50-vuotisjuhlat olivat niin suuri asia: ne olivat monelle miehelle viimeinen juhla.”

Viidessäkymmenessä vuodessa vastasyntyneen elinajanodote on noussut pojilla 66 vuodesta 79 vuoteen ja tytöillä 74 vuodesta 85 vuoteen (1). Samaan aikaan on tapahtunut muutos ikääntyneiden toimintakyvyssä. Monet nykyiset 75-vuotiaat muistuttavat biologiselta iältään keski-ikäisiä — ja jättävät hiihtoladulla tai lenkkipolulla nuoremmat taakseen. Moni myös jatkaa työntekoa eläkeiän jälkeen, jos se on mahdollista. Esimerkiksi David Beckhamia ja Lionel Messiä hoitanut maailmankuulu urheilukirurgi Sakari Orava jäi eläkkeelle 74-vuotiaana.

”Ihmisen takuuaika on noin 65 vuotta, mutta nykyisin monilla siihen päälle tulee jatkoa vielä yli parikymmentä vuotta”, Strandberg toteaa.

Hyvään menneeseen kehitykseen ei kuitenkaan pidä tuudittautua, Strandberg muistuttaa.

”Nyt kun lihavuutta ja liikkumattomuutta on yhä enemmän, pelkään, että takapakkia tulee. Voi olla, että toimintakyvyttömyys tulee aikaistumaan.”

Miksi osa ihmisistä raihnaistuu ikääntyessään?

Strandbergin mukaan vanhenemisen biologisia mekanismeja on tärkeää tutkia ja etsiä keinoja haitallisten muutosten ehkäisemiseksi. Jo lyhyt vilkaisu suomalaisten väestöpyramidiin kertoo, miksi. Vuonna 2030 useampi kuin joka neljäs suomalainen tulee olemaan eläkeikäinen. On tärkeää, että ikääntyneiden ihmisten toimintakyky säilyy mahdollisimman pitkään hyvänä — mieluiten lähelle kuolemaa.

Yksi tutkijoita kiinnostava ilmiö on hauraus-raihnausoireyhtymän eli gerastenian kehittyminen. Käsite tuli käyttöön noin parikymmentä vuotta sitten. Tuolloin havaittiin, että osalle ihmisistä kehittyy ikääntyessä tila, johon liittyy lihasheikkoutta, liikkumisen hitautta, tahatonta painonlaskua ja uupumista.

”Vaikka kaikilla ihmisillä vanhemmiten lihasvoimat hieman vähenevät, kyseessä on normaalista ikääntymisestä poikkeava ilmiö”, Strandberg kertoo.

Vielä ei tiedetä, miksi gerastenia kehittyy joillekin ihmisille ja toisille ei. Se ilmenee arviolta 10-20 prosentilla yli 70-vuotiaista suomalaisista.

Lihavuutta keski-iässä — laihuutta vanhana

Strandberg havaitsi kymmenisen vuotta sitten johtajatutkimuksessa (Helsinki Businessmen Study), että ylipaino keski-iässä kaksinkertaisti gerastenian riskin. Lihavuus (painoindeksi ≥ 30)  yli viisinkertaisti riskin normaalipainoisiin verrattuna. (2)

”Eli kun keski-iässä oli lihavuutta, vanhana oli laihuutta”, Strandberg kertoo.

Strandbergin mukaan vaarana on, että nyt kun lihavuutta on yhä enemmän, gerastenia jatkossa yleistyy. Ilmiötä on tärkeä tutkia, sillä gerastania ennustaa yksilön toimintakyvyn laskua ja tarvetta laitoshoidolle. Pari vuotta sitten Strandberg havaitsi, että gerastenia lisäsi yli 75-vuotiaiden miesten kuolemanriskiä jopa enemmän kuin monisairastavuus. (3) 

”Jos yksilöllä on gerastenia, hänen seurantaansa kannattaa tehostaa ja ennakoida mahdollisia ongelmia. Nämä henkilöt ovat ikään kuin kuilun reunalla”, Strandberg sanoo.

Gerastenia tulee ottaa huomioon esimerkiksi syöpähoitojen yhteydessä tai kirurgiassa anestesiologiassa — eli pitää olla tavallista varovaisempi.

”Toisaalta jos gerasteniaa ei ole, ihmistä voidaan hoitaa kuten nuorempia potilaita”, Strandberg toteaa.

Tutkimukset vaikuttavat hoitokäytäntöihin

Timo Strandberg päätyi tutkimuksen pariin jo lääkäriopintojen loppuvaiheessa, 1970-luvun lopulla. Hän on pitkän uransa varrella tutkinut etenkin ikääntymistä ja valtimosairauksien hoitoa. Tutkimusartikkeleita on kertynyt yli 500 lääketieteelliseen PubMed-tietokantaan. Niiden kautta on saatu uutta tietoa, joka on vaikuttanut hoitokäytäntöihin. Esimerkiksi 1990-luvulla Strandberg oli mukana pohjoismaisessa tutkimuksessa, jossa osoitettiin ensimmäistä kertaa statiinien kyky vähentää kuolemia ja infarkteja sepelvaltimotautia sairastavilla potilalla.(4) Statiinit ovat vuosikymmenten varrella osoittautuneet tehokkaaksi ja turvalliseksi keinoksi pienentää kolesterolitasoa ja vähentää valtimosairauksia.

”Tärkeimpänä saavutuksenani pidän sitä, että olen tutkijana päässyt vaikuttamaan terveysriskeihin ja lisäämään tietoisuutta niistä. Olen ollut puheenjohtajana tai jäsenenä Käypä hoito -työryhmissä sekä tuonut geriatrista näkökulmaa esiin julkisuudessa”, Strandberg toteaa.

Mikä on pitkän iän salaisuus?

Strandberg ei anna kalenteri-iän ratkaista myöskään omalla kohdallaan: hän on jatkanut tutkimuksen tekemistä emeritusprofessorina sen jälkeen, kun jäi virallisesti eläkkeelle Helsingin yliopistosta vuonna 2021. Tutkimustyö jatkuu niin kauan kuin kunto on hyvä ja intoa riittää.

”Gerastenia on ollut yksi tutkimuskohteeni viime vuosina. Olemme myös jatkaneet johtajatutkimusta ja siinä aineistossa riittää vielä mielenkiintoista perattavaa”, Strandberg kertoo.

1960-luvulla alkaneen johtajatutkimuksen alkuperäisestä 3000 miehen joukosta on elossa vielä parisataa henkilöä. Heitä on nyt seurattu 60 vuoden ajan ja he ovat yli 90-vuotiaita.

”On mielenkiintoista selvittää, mitkä seikat ovat yhdistyneet pitkään elinikään. Tutkimme muun muassa taustalla vaikuttavia geneettisiä tekijöitä”, Strandberg kertoo.

Toiveena on löytää tekijöitä, jotka selittävät pitkäikäisyyttä, sekä löytää uusia keinoja hidastaa biologista vanhenemista. Strandberg uskoo, että tulevaisuudessa käyttöön saadaan myös lääkkeitä, jotka estävät vanhenemista.

”Tämä on maailmanlaajuisesti kuuma tutkimusaihe. Ihmettelisin, jos ei näiden isojen tieteellisten ponnistelujen myötä saataisi myös käytännön sovelluksia.”